Ja poikaystäväni entiselle talolle. Mieli täyttyy muistoista. Alepasta haettiin keskellä yötä roiskeläppää ja pepsi maxia, minulle porkkanoita. Hämeentien yli juostiin nipin napin ehjin nahoin. En tahdo katsoa sinne, astelen paljain jaloin tummalla katolla joka polttelee jalkapohjissa. Istun, kaadun selälleni ja kuulen kameran räpsyvän ympärilläni, aurinko häikäisee ja peitän kyynärtaipeella silmäni. Hengitän Kallion katupölyä.
Tämä on minun kesäni.
Tämä on minun kesäni, joka on ohi ennen kuin ehdin edes huomata.
En osaa nauttia hetkestä, arvostaa sitä kuten pitäisi. Eivät normaalit ihmiset istu katoilla ja valokuvaa, juo liikaa mustaa kahvia aamupalaksi. Hekota yhdessä idealle, että nukkuisimme katolla joku yö, hän sitä ehdotti. Minä sanoin, että olen mukana kunhan kukaan ei pyöri unissaan liiaksi.
Ajatus reunasta pelotti, hän nauroi kovaa ja tulkkasi japanilaisellekin, nauroimme kaikki yhdessä. Ja hän istahti eteeni ja painoi pellavapäänsä syliini, rapsuttelin hänen tukkaansa. Oli niin kuuma ettei hänellä ollut paitaa, eikä minullakaan muuta kuin keveä mekko. Ja me katselimme taivaalla kiitävää lentokonetta ja vilkutimme sille, tähyilimme sen peräänsä jättämää pilvivanaa, valkoista joka jätti siniseen pyörteilevän rannun. Hän nousee ylös, minä painan huuleni hänen selkäänsä ja puhallan niin kovaa että iho pärisee.
En edes voi uskoa sen olevan totta.
Kapuamme ikkunasta takaisin sisälle asuntoon, jonka seinät on värjätty oransseiksi ja punaisiksi ja sinisiksi.
Tämän tytön edesottamuksista viimeisin, valloituksista uusin, inspiraatio. Jonka takia unohdan tapaamisia, en mene sovittuihin paikkoihin sovittuun aikaan. Kävelen pitkiä matkoja yössä, hymyilen niin että poskiin sattuu. Ja tiedän, ettei tämäkään ole ikuista.
"Meidän pitäisi jutella", viesti näytöllä poikaystävältäni. En minä halua. Minulle kaikki on jo selvää, oletan että hänellekin. Miksi pitäisi jutella, jos hauskaa riitti vain sen lyhyen aikaa. Minä tahdon olla vapaa, kuin taivaan lintu. Matkata 700 kilometriä neljän minuutin varoitusajalla. Ailahdella!
Minä olen arvaamaton, vaikea, liian omintakeinen. Vahvuudessani heikko. Omapäinen, itsevarmuudessani ujo. Reteä, normiton, kaavojenmurskaaja, rajaton.
Yksinäinen, seikkailunhaluinen, pettäjä, sydäntenmurskaaja.
Niin pitkälle että itseäni inhottaa.
2 huomautusta:
Moi! Luin blogiasi kauan sitten ja muistin sinut tänään, ihanaa että kirjoitat taas! Tekstisi on kuin taidetta, sanat heräävät eloon samalla lailla kuin hyvää kirjaa lukiessa, tunteet ja tunnelmat välittyvät niin hyvin. Haittaisiko, jos followaisin tämän blogin? :)
Voi followaa ihmeessä! Minustaki on ihana kirjoittaa taas pitkästä aikaa, onneksi muistin sen taas. Paperipäiväkirjaankin on kertynyt jo sivuja, pitäisi varmaan kirjoittaa parhaita tännekin.
Lähetä kommentti